Vastuullisuus Texmarissa

Texmarin toiminta alkoi vuonna 2023 tekstiilien ja tekstiiliteollisuuden materiaalien välityksellä yrityksiltä yrityksille. Kysynnän kasvaessa toiminta päätettiin organisoida omasta varastosta. Tämä helpotti tekstiilimateriaalien valvontaa ja materiaalivirtojen seurantaa. Omaan varastoon muutettiin loppuvuonna 2024 ja kuluttajamyynti aloitettiin seuraavan vuoden alussa.

Texmarin tavoitteena on sekundääristen raaka-aineiden eli teollisen sivuvirran käytön edistäminen ja materiaalien hyödyntäminen. Ennen kaikkea tarkoituksena on kestävän kehityksen tietoisuuden lisääminen tekstiilialalle, jotta huomioitaisiin materiaalien ja tuotteiden elinkaaren aikainen ympäristövaikutus.

Tavoitteena on estää käyttökelpoisten kankaiden ja muiden tekstiiliteollisuuden materiaalien päätyminen jätteeksi ja polttoon. Tavoitteenamme on siis vähentää panoksia, mitä tarvitaan nykyisen kuluttavan tekstiilijärjestelmän ylläpitämiseksi.

Teollisuuden puolella ei ole tekstiilien järjestelmällistä keräystä ja vastuu on täysin yrityksillä itsellään. Suomen tekstiiliteollisuuden koko ja ominaisuudet huomioiden monelta yritykseltä jää vastuullisuustyö tekemättä, koska se vaatii resursseja, joita monellakaan pienellä yrityksellä ei ole.

Tekstiilialla toimii hyvin erilaisia toimijoita ja alalla on paljon erilaisia toimintamalleja; pienyrittäjyyttä, teollista valmistusta, tuotteiden myyntiä ja palvelun tarjontaa. Tästä johtuen alan yritysten päästölähteet ja päästöhaasteet ovat erilaisia. Ilmastotyö, hiilijalanjäljen määrittäminen ja resurssit ovat näin hyvin moninaiset.

Toimintamme edellyttää yhteistyötä alan yritysten kanssa, koska toimintamme painottuu täysin materiaalien jakamiseen. Emme toimi tyhjiössä ja ilman yhteistyökumppaneitamme meitä ei olisi. Olemme menneen vuoden aikana toivottaneet tervetulleiksi kumppaniksemme tekstiilialalta eri kokoisia ja eri toimialueen organisaatioita. Suuri kiitos kuuluu samanhenkisille ihmisille ja yrityksille, jotka jakavat vastuullisen näkemyksemme ja sitoutuvat alan kehittämiseen.

Mitattavissa oleva toiminta on meille kaiken a ja o. Pitkän aikavälin tavoitteiden ja päämäärien asettaminen on välttämätöntä, mutta todellista edistystä voidaan saavuttaa vain muuttamalla nämä tavoitteet tähän päivään toimiviksi. Yhtä tärkeää on, että käytössä olevia järjestelmiä seurataan säännöllisesti. Näin voimme seurata onnistumisia ja meillä on mahdollisuus puuttua mahdollisiin puutteisiin ja tehdä muutoksia tarvittaessa. Mittaamme toimintamme kautta tehtyjä säästöjä, mutta myös kuinka materiaalien kuljetus, jakelu ja markkinointi kuluttavat resursseja.

Osallistumme aktiivisesti alan kehitysryhmiin pysyäksemme kestävän kehityksen mukana. Haluamme jakaa omaa kokemustamme ja oppia muilta. Kehitystyö, innovointi ja muilta oppiminen tarjoavat kehitysmahdollisuuksia, joiden avulla voimme viedä eteenpäin tavoitettamme kestävämmästä tekstiilialasta.

Avainluvut

Vastuullisuus on yksi muoti- ja tekstiiliteollisuutta voimakkaimmin muuttavista ajureista.

Kokonaisvaltainen vastuullisuustyö on tärkeää, sillä toimitusketjut ovat alallamme pitkiä ja monimutkaisia. Läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden kehittäminen toimitusketjussa vaatii pitkäjänteistä työtä sekä yrityksemme sisällä että yhdessä yhteistyökumppaneittemme kanssa. Toisaalta merkittävä osa arvoketjumme ympäristövaikutuksista syntyy materiaalien jakamisesta ja käytöstä. Suurin osa (liki 75%) sivuvirtamateriaalikaupoista tehtiin Texmari-alustalla ja loput noin 25% kaupoista tehtiin suorina toimeksiantoina materiaalikyselyiden kautta.

Vuoden 2025 aikana Texmarin kautta säästettiin 350 kg tekstiilimateriaaleja, joista enemmistö oli puuvillaa, polyesteriä ja silkkiä.

Hiilidioksidiintensiivisin oli polyesteri ja vesi-intensitiivisin materiaali oli puuvilla. Edellisistä vuosista poiketen valikoimassamme ei ollut nahkaa vuonna 2025, mikä on materiaalina suuri hiilidioksidin aiheuttaja, että veden kuluttaja.

Hiilidioksidipäästöjä säästyi 1 691 610 kg ja vettä 4 473 litraa, kun materiaalit palautuivat takaisin käyttöön, eikä niitä heitetty pois.

Jako kasvikuitujen, tekokuitujen ja eläinperäisten materiaalien välillä on ollut hyvin tasaista, mutta kuluttajamyynnin kautta puuvilla ja polyesteri-pohjaisten kankaiden kysyntä on kasvanut.

Olennaista on ymmärtää, että suurin osa tekstiilien kokonaispäästöistä ja ympäristön kulutuksesta syntyy materiaalin tuotannossa ja valmistuksessa. Ilmastolle on yhdentekevää, missä päästöt syntyvät, Suomalaisen tekstiilin hiilijalanjäljen muodostuminen lähtee siis jo alkutuotannosta. Riippuen materiaalista, sen valmistustavasta ja käsittelystä, tuotantoon palautetut materiaalit säästivät vaihtelevasti vettä ja hiilidioksidipäästöjä.

Tekstiilien ympäristövaikutukset

Tekstiiliteollisuudessa tekstiilien ympäristövaikutuksia aiheutuu jokaisessa tuotantoketjun vaiheessa. Näitä ovat tyypillisesti  raaka-aineiden tuotanto, tekstiilin valmistus sekä tekstiilien käyttö ja käytön jälkeinen loppusijoitus. Yli 90 prosenttia tekstiilikuiduista valmistetaan joko neitseellisestä puuvillasta tai öljypohjaisista raaka-aineista, jotka ovat uusiutumattomia. Näiden raaka-aineiden tuottaminen ja käyttäminen ei ole kestävän tuotannon mukaista. 

On arvioitu, että tekstiiliteollisuus aiheuttaisi globaalisti vuosittain 1,2 miljardin tonnin kasvihuonekaasupäästöt, mikä on enemmän kuin lento- ja rahtiliikenteen päästöt yhteensä. Pelkästään EU:ssa tekstiiliteollisuudesta aiheutuvat kasvihuonepäästöt on arvioitu olevan 121 miljoonaa tonnia. Tekstiilien tuotantoon kaikkineen kuluu vuosittain noin 93 miljardia kuutiometriä vettä. Vedenkulutuksen lisäksi tekstiilikuitujen viljelyyn käytetään suuria määriä lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä. Maailmanlaajuisesti tekstiilien valmistus, värjääminen ja viimeistelyt aiheuttavat jopa 20 prosenttia vesistöjen saastumisesta. Luonnonkuitujen viljely vaateteollisuudelle osaltaan “yksinkertaistaa” luontoa ja on siten uhkana sen monimuotoisuudelle.

kuva: Ellen Macarthur säätiö

Perinteinen tekstiilien tuotanto, jakelu ja käyttö toimivat lähes täysin lineaarisesti. Raaka-ainetuotanto ja materiaalien valmistus vastaavat suuresta osasta tekstiilien elinkaaren aikaisista kokonaispäästöistä. Merkittävä osa suomalaisten tekstiilituotteiden elinkaaren päästöistä syntyy siis ennen suomalaisten yritysten omaa toimintaa. Tekstiilituotteiden valmistusta varten tarvitaan suuri määrä luonnonvaroja ja resursseja tuotantoon. Tämä lineaarinen järjestelmä jättää monet taloudelliset ja ympäristölliset mahdollisuudet hyödyntämättä. Näiden lisäksi malli asettaa painetta luonnonvaroihin ja alueellisiin tuotantoihin. Painetta syntyy myös ketjun loppupäähän, koska usein etenkin vaateet ovat käytössä vain lyhyen aikaa ja materiaalit menetetään suurelta osin kaatopaikalle tai poltossa.

Kierrättämisestä, uudelleenkäytöstä ja materiaalien tehokkaammasta hyödyntämisestä syntyy erilaisia ympäristövaikutuksia. Selvää kuitenkin on, että materiaalien elinkaaren pidentäminen on ympäristönäkökulmasta parempi vaihtoehto kuin hävittäminen. Esimerkiksi yhden puuvilla kilogramman valmistaminen vie noin 10 000 litraa vettä, minkä lisäksi tuotannossa käsitellään erilaisia kemikaaleja ja siitä syntyy hiilidioksidipäästöjä.

Toimiva materiaalikierto edellyttäisi tehokkaan keräysjärjestelmän ja tasaisen sekä tarpeeksi suuren materiaalivirran. Tasaisesti tarjolle tulevan sivuvirran tulisi vastata teollisuuden tarpeeseen materiaalivirtojen ennustettavuudesta ja saatavuudesta. Jos materiaalivirta on pientä ja materiaalin tyypin ja laadun saatavuuden ennustaminen heikkoa, on yritysten vaikea suunnitella tuotantoaan ylijäämätekstiili huomioiden.